Font Size
Valitusvirret 1
Raamattu 1933/38
Valitusvirret 1
Raamattu 1933/38
1 Kuinka istuukaan yksinänsä tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi.
2 Se katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain seassa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet.
3 Juuda on siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu pakanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä.
4 Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.
5 Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.
6 Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä; he kulkivat voimattomina vainoojan edessä.
7 Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin eikä sillä ollut auttajaa, katsoivat viholliset sitä ja nauroivat sen turmiota.
8 Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden se on saastaksi tullut. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin.
9 Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli, ja niin se sortui hämmästyttävästi. Ei ole sillä lohduttajaa. Katso, Herra, minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee.
10 Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka sinä olit kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi.
11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää: he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu minä olen.
12 Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on minun kannettavakseni pantu, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä?
13 Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon minun jalkaini varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi, ainiaan sairaaksi.
14 Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen: ne kiedottiin yhteen, tulivat minun niskalleni; hän saattoi horjumaan minun voimani. Herra antoi minut niiden käsiin, joita minä en voi vastustaa.
15 Herra hylkäsi kaikki minun urhoni, joita minun keskuudessani oli; hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen minun nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle.
16 Näitä minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä; sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani. Hävitetyt ovat minun lapseni, sillä vihamies on väkevä.
17 Siion levittää käsiänsä: ei ole hänellä lohduttajaa. Herra on nostattanut Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta; Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellänsä.
18 Vanhurskas on hän, Herra; sillä hänen käskyänsä vastaan minä olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa minun kipuani: minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat vankeuteen menneet.
19 Minä kutsuin rakastajiani: ne pettivät minut. Minun pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa, kun he etsivät ruokaa tyydyttääkseen nälkäänsä.
20 Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen, minun sisukseni kuohuvat, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen. Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset, sisällä rutto.
21 He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Ei ole minulla lohduttajaa. Kaikki minun vihamieheni ovat kuulleet minun onnettomuuteni; he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt: sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.
22 Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja pane heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien minun rikoksieni tähden. Sillä monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämeni on sairas.
Lamentations 1
New International Version
Lamentations 1
New International Version
1 [a]How deserted(A) lies the city,
once so full of people!(B)
How like a widow(C) is she,
who once was great(D) among the nations!
She who was queen among the provinces
has now become a slave.(E)
2 Bitterly she weeps(F) at night,
tears are on her cheeks.
Among all her lovers(G)
there is no one to comfort her.
All her friends have betrayed(H) her;
they have become her enemies.(I)
3 After affliction and harsh labor,
Judah has gone into exile.(J)
She dwells among the nations;
she finds no resting place.(K)
All who pursue her have overtaken her(L)
in the midst of her distress.
4 The roads to Zion mourn,(M)
for no one comes to her appointed festivals.
All her gateways are desolate,(N)
her priests groan,
her young women grieve,
and she is in bitter anguish.(O)
5 Her foes have become her masters;
her enemies are at ease.
The Lord has brought her grief(P)
because of her many sins.(Q)
Her children have gone into exile,(R)
captive before the foe.(S)
6 All the splendor has departed
from Daughter Zion.(T)
Her princes are like deer
that find no pasture;
in weakness they have fled(U)
before the pursuer.
7 In the days of her affliction and wandering
Jerusalem remembers all the treasures
that were hers in days of old.
When her people fell into enemy hands,
there was no one to help her.(V)
Her enemies looked at her
and laughed(W) at her destruction.
8 Jerusalem has sinned(X) greatly
and so has become unclean.(Y)
All who honored her despise her,
for they have all seen her naked;(Z)
she herself groans(AA)
and turns away.
9 Her filthiness clung to her skirts;
she did not consider her future.(AB)
Her fall(AC) was astounding;
there was none to comfort(AD) her.
“Look, Lord, on my affliction,(AE)
for the enemy has triumphed.”
10 The enemy laid hands
on all her treasures;(AF)
she saw pagan nations
enter her sanctuary(AG)—
those you had forbidden(AH)
to enter your assembly.
11 All her people groan(AI)
as they search for bread;(AJ)
they barter their treasures for food
to keep themselves alive.
“Look, Lord, and consider,
for I am despised.”
12 “Is it nothing to you, all you who pass by?(AK)
Look around and see.
Is any suffering like my suffering(AL)
that was inflicted on me,
that the Lord brought on me
in the day of his fierce anger?(AM)
13 “From on high he sent fire,
sent it down into my bones.(AN)
He spread a net(AO) for my feet
and turned me back.
He made me desolate,(AP)
faint(AQ) all the day long.
14 “My sins have been bound into a yoke[b];(AR)
by his hands they were woven together.
They have been hung on my neck,
and the Lord has sapped my strength.
He has given me into the hands(AS)
of those I cannot withstand.
15 “The Lord has rejected
all the warriors in my midst;(AT)
he has summoned an army(AU) against me
to[c] crush my young men.(AV)
In his winepress(AW) the Lord has trampled(AX)
Virgin Daughter(AY) Judah.
16 “This is why I weep
and my eyes overflow with tears.(AZ)
No one is near to comfort(BA) me,
no one to restore my spirit.
My children are destitute
because the enemy has prevailed.”(BB)
17 Zion stretches out her hands,(BC)
but there is no one to comfort her.
The Lord has decreed for Jacob
that his neighbors become his foes;(BD)
Jerusalem has become
an unclean(BE) thing(BF) among them.
18 “The Lord is righteous,(BG)
yet I rebelled(BH) against his command.
Listen, all you peoples;
look on my suffering.(BI)
My young men and young women
have gone into exile.(BJ)
19 “I called to my allies(BK)
but they betrayed me.
My priests and my elders
perished(BL) in the city
while they searched for food
to keep themselves alive.
20 “See, Lord, how distressed(BM) I am!
I am in torment(BN) within,
and in my heart I am disturbed,(BO)
for I have been most rebellious.(BP)
Outside, the sword bereaves;
inside, there is only death.(BQ)
Footnotes
- Lamentations 1:1 This chapter is an acrostic poem, the verses of which begin with the successive letters of the Hebrew alphabet.
- Lamentations 1:14 Most Hebrew manuscripts; many Hebrew manuscripts and Septuagint He kept watch over my sins
- Lamentations 1:15 Or has set a time for me / when he will
Raamattu 1933/38 (R1933)
New International Version (NIV) 
Holy Bible, New International Version®, NIV® Copyright ©1973, 1978, 1984, 2011 by Biblica, Inc.® Used by permission. All rights reserved worldwide.
NIV Reverse Interlinear Bible: English to Hebrew and English to Greek. Copyright © 2019 by Zondervan.