78 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

² Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

³ Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

⁴ sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

⁵ Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

⁶ että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

⁷ Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

⁸ Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

⁹ Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

¹⁰ Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

¹¹ vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

¹² Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

¹³ Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

¹⁴ Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

¹⁵ Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

¹⁶ Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

¹⁷ Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

¹⁸ He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

¹⁹ Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

²⁰ Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

²¹ Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

²² koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

²³ Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

²⁴ hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

²⁵ Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

²⁶ Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

²⁷ hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

²⁸ hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

²⁹ Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

³⁰ Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

³¹ kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

³² Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

³³ Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

³⁴ Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

³⁵ He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

³⁶ Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

³⁷ sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

³⁸ Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

³⁹ Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

⁴⁰ Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

⁴¹ Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

⁴² He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

⁴³ jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

⁴⁴ muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

⁴⁵ lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

⁴⁶ antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

⁴⁷ hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

⁴⁸ antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

⁴⁹ Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

⁵⁰ Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

⁵¹ Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

⁵² Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

⁵³ Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

⁵⁴ Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

⁵⁵ Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

⁵⁶ Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

⁵⁷ vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

⁵⁸ He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

⁵⁹ Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

⁶⁰ Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

⁶¹ Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

⁶² Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

⁶³ Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

⁶⁴ Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

⁶⁵ Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

⁶⁶ Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

⁶⁷ Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

⁶⁸ vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

⁶⁹ Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

⁷⁰ Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

⁷¹ Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

⁷² Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.