Font Size
Psalmien 106
Raamattu 1933/38
Psalmien 106
Raamattu 1933/38
106 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Psalm 106
New International Version
Psalm 106
New International Version
Psalm 106(A)
2 Who can proclaim the mighty acts(E) of the Lord
or fully declare his praise?
3 Blessed are those who act justly,(F)
who always do what is right.(G)
4 Remember me,(H) Lord, when you show favor(I) to your people,
come to my aid(J) when you save them,
5 that I may enjoy the prosperity(K) of your chosen ones,(L)
that I may share in the joy(M) of your nation
and join your inheritance(N) in giving praise.
6 We have sinned,(O) even as our ancestors(P) did;
we have done wrong and acted wickedly.(Q)
7 When our ancestors were in Egypt,
they gave no thought(R) to your miracles;
they did not remember(S) your many kindnesses,
and they rebelled by the sea,(T) the Red Sea.[b]
8 Yet he saved them(U) for his name’s sake,(V)
to make his mighty power(W) known.
9 He rebuked(X) the Red Sea, and it dried up;(Y)
he led them through(Z) the depths as through a desert.
10 He saved them(AA) from the hand of the foe;(AB)
from the hand of the enemy he redeemed them.(AC)
11 The waters covered(AD) their adversaries;
not one of them survived.
12 Then they believed his promises
and sang his praise.(AE)
13 But they soon forgot(AF) what he had done
and did not wait for his plan to unfold.(AG)
14 In the desert(AH) they gave in to their craving;
in the wilderness(AI) they put God to the test.(AJ)
15 So he gave them(AK) what they asked for,
but sent a wasting disease(AL) among them.
16 In the camp they grew envious(AM) of Moses
and of Aaron, who was consecrated to the Lord.
17 The earth opened(AN) up and swallowed Dathan;(AO)
it buried the company of Abiram.(AP)
18 Fire blazed(AQ) among their followers;
a flame consumed the wicked.
19 At Horeb they made a calf(AR)
and worshiped an idol cast from metal.
20 They exchanged their glorious God(AS)
for an image of a bull, which eats grass.
21 They forgot the God(AT) who saved them,
who had done great things(AU) in Egypt,
22 miracles in the land of Ham(AV)
and awesome deeds(AW) by the Red Sea.
23 So he said he would destroy(AX) them—
had not Moses, his chosen one,
stood in the breach(AY) before him
to keep his wrath from destroying them.
24 Then they despised(AZ) the pleasant land;(BA)
they did not believe(BB) his promise.
25 They grumbled(BC) in their tents
and did not obey the Lord.
26 So he swore(BD) to them with uplifted hand
that he would make them fall in the wilderness,(BE)
27 make their descendants fall among the nations
and scatter(BF) them throughout the lands.
28 They yoked themselves to the Baal of Peor(BG)
and ate sacrifices offered to lifeless gods;
29 they aroused the Lord’s anger(BH) by their wicked deeds,(BI)
and a plague(BJ) broke out among them.
30 But Phinehas(BK) stood up and intervened,
and the plague was checked.(BL)
31 This was credited to him(BM) as righteousness
for endless generations(BN) to come.
32 By the waters of Meribah(BO) they angered the Lord,
and trouble came to Moses because of them;
33 for they rebelled(BP) against the Spirit(BQ) of God,
and rash words came from Moses’ lips.[c](BR)
34 They did not destroy(BS) the peoples
as the Lord had commanded(BT) them,
35 but they mingled(BU) with the nations
and adopted their customs.
36 They worshiped their idols,(BV)
which became a snare(BW) to them.
37 They sacrificed their sons(BX)
and their daughters to false gods.(BY)
38 They shed innocent blood,
the blood of their sons(BZ) and daughters,
whom they sacrificed to the idols of Canaan,
and the land was desecrated by their blood.
39 They defiled themselves(CA) by what they did;
by their deeds they prostituted(CB) themselves.
40 Therefore the Lord was angry(CC) with his people
and abhorred his inheritance.(CD)
41 He gave them into the hands(CE) of the nations,
and their foes ruled over them.
42 Their enemies oppressed(CF) them
and subjected them to their power.
43 Many times he delivered them,(CG)
but they were bent on rebellion(CH)
and they wasted away in their sin.
44 Yet he took note of their distress
when he heard their cry;(CI)
45 for their sake he remembered his covenant(CJ)
and out of his great love(CK) he relented.(CL)
46 He caused all who held them captive
to show them mercy.(CM)
47 Save us,(CN) Lord our God,
and gather us(CO) from the nations,
that we may give thanks(CP) to your holy name(CQ)
and glory in your praise.
48 Praise be to the Lord, the God of Israel,
from everlasting to everlasting.
Let all the people say, “Amen!”(CR)
Praise the Lord.
Footnotes
- Psalm 106:1 Hebrew Hallelu Yah; also in verse 48
- Psalm 106:7 Or the Sea of Reeds; also in verses 9 and 22
- Psalm 106:33 Or against his spirit, / and rash words came from his lips
Raamattu 1933/38 (R1933)
New International Version (NIV) 
Holy Bible, New International Version®, NIV® Copyright ©1973, 1978, 1984, 2011 by Biblica, Inc.® Used by permission. All rights reserved worldwide.
NIV Reverse Interlinear Bible: English to Hebrew and English to Greek. Copyright © 2019 by Zondervan.