102 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

² Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

³ Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

⁴ Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

⁵ Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

⁶ Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

⁷ Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

⁸ Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

⁹ Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

¹⁰ Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

¹¹ sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

¹² Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

¹³ Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

¹⁴ Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

¹⁵ Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

¹⁶ Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

¹⁷ kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

¹⁸ kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

¹⁹ Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

²⁰ että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

²¹ kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

²² jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

²³ kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

²⁴ Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

²⁵ Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

²⁶ Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

²⁷ Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

²⁸ Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

²⁹ Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.