Font Size
Jobin 20
Raamattu 1933/38
Jobin 20
Raamattu 1933/38
20 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: 'Missä hän on ?'
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
Job 20
New International Version
Job 20
New International Version
Zophar
20 Then Zophar the Naamathite(A) replied:
2 “My troubled thoughts prompt me to answer
because I am greatly disturbed.(B)
3 I hear a rebuke(C) that dishonors me,
and my understanding inspires me to reply.
4 “Surely you know how it has been from of old,(D)
ever since mankind[a] was placed on the earth,
5 that the mirth of the wicked(E) is brief,
the joy of the godless(F) lasts but a moment.(G)
6 Though the pride(H) of the godless person reaches to the heavens(I)
and his head touches the clouds,(J)
7 he will perish forever,(K) like his own dung;
those who have seen him will say, ‘Where is he?’(L)
8 Like a dream(M) he flies away,(N) no more to be found,
banished(O) like a vision of the night.(P)
9 The eye that saw him will not see him again;
his place will look on him no more.(Q)
10 His children(R) must make amends to the poor;
his own hands must give back his wealth.(S)
11 The youthful vigor(T) that fills his bones(U)
will lie with him in the dust.(V)
12 “Though evil(W) is sweet in his mouth
and he hides it under his tongue,(X)
13 though he cannot bear to let it go
and lets it linger in his mouth,(Y)
14 yet his food will turn sour in his stomach;(Z)
it will become the venom of serpents(AA) within him.
15 He will spit out the riches(AB) he swallowed;
God will make his stomach vomit(AC) them up.
16 He will suck the poison(AD) of serpents;
the fangs of an adder will kill him.(AE)
17 He will not enjoy the streams,
the rivers(AF) flowing with honey(AG) and cream.(AH)
18 What he toiled for he must give back uneaten;(AI)
he will not enjoy the profit from his trading.(AJ)
19 For he has oppressed the poor(AK) and left them destitute;(AL)
he has seized houses(AM) he did not build.
20 “Surely he will have no respite from his craving;(AN)
he cannot save himself by his treasure.(AO)
21 Nothing is left for him to devour;
his prosperity will not endure.(AP)
22 In the midst of his plenty, distress will overtake him;(AQ)
the full force of misery will come upon him.(AR)
23 When he has filled his belly,(AS)
God will vent his burning anger(AT) against him
and rain down his blows on him.(AU)
24 Though he flees(AV) from an iron weapon,
a bronze-tipped arrow pierces him.(AW)
25 He pulls it out of his back,
the gleaming point out of his liver.
Terrors(AX) will come over him;(AY)
26 total darkness(AZ) lies in wait for his treasures.
A fire(BA) unfanned will consume him(BB)
and devour what is left in his tent.(BC)
27 The heavens will expose his guilt;
the earth will rise up against him.(BD)
28 A flood will carry off his house,(BE)
rushing waters[b] on the day of God’s wrath.(BF)
29 Such is the fate God allots the wicked,
the heritage appointed for them by God.”(BG)
Raamattu 1933/38 (R1933)
New International Version (NIV) 
Holy Bible, New International Version®, NIV® Copyright ©1973, 1978, 1984, 2011 by Biblica, Inc.® Used by permission. All rights reserved worldwide.
NIV Reverse Interlinear Bible: English to Hebrew and English to Greek. Copyright © 2019 by Zondervan.